torstai 1. marraskuuta 2012

The Missionary

Ei ollut todellakaan helppo valinta tällä kertaa! Siis valinnanvaraahan olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta en halunnut "tyytyä" sellaisiin elokuviin jotka kaikki ovat nähneet kuten: Maailmojen sota, Indiana Jonesit, Harry Potterit yms. Halusin jotakin erilaista ja sellaista mitä en ole itsekään nähnyt. Aivan viime minuuteilla löysin tämän elokuvan ja senpä saamme siis seuraavaksi katsoa:


Koska en ole elokuvaa nähnyt, on vaikea esittää siitä kysymyksiä. Kysytään siis vaikkapa: Hauskin kohtaus ja mikä jää elokuvasta mieleen?
Linkkinä edelliseen elokuvaan: Maggie Smith.  http://www.imdb.com/title/tt0083449/ 

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tuttu päänäyttelijä oli kiva nähdä elokuvassa, jota en ole aiemmin katsonut. Siltikään elokuvan huumori ei kantanut hirveän pitkälle, vaikka mielenkiinnolla elokuvan loppuun katsoin. Sanallisia sekaannuksia odotan yleensä brittielokuvilta, mutta niitä ei ollut liialti tarjolla tällä kertaa.

    Hauskin kohtaus saattoi olla se, kun lähetyssaarnaaja piti valmiin puheensa rahoituksen keräykselle samalla kun vanhus teki kuolemaa.

    Mieleenpainuvinta oli ehkä neuroottinen morsian.

    1,5 pistettä.

    VastaaPoista
  3. Oikeasti en oikein hauskaa kohtausta elokuvasta löytänyt, mutta lähimpänä hauskaa varmaan oli hovimestarin eksymiset.. Ja melkeinpä ne oli ainoat asiat mitä elokuvasta jäi mieleen..

    1/5

    VastaaPoista
  4. En tiennyt leffasta mitään, enkä tiedä haluaisinko tietää tämänkään vertaa siitä, mitä katsomisen jälkeen tiedän. Tylsä, pitkästyttävä ja... tylsä. Hauskin kohta oli hovimestarin eksyminen suuressa kartanossa ja mieleen jäi puiset fallossymbolit. En saanut missään vaiheessa kiinni juonen kaaresta. Aina tuli joku uusi juttu, johon ei löytänyt suurempia yhtymäkohtia aikaisemmasta. Komediaksi aivan liian tylsä ja vakava, draamaksi liian tylsä ja sekava.

    0,5/5

    Tylsä, tylsempi, the missionary

    VastaaPoista
  5. No niin, remonttikiireiden takia otettuna vapaapäivänä sai taas vähän tätä leffaketjua kiinni.

    Tätä elokuvaa en ollut koskaan nähnyt, mutta koska tiesin Maggie Smithin ja Michael Palinin laatunäyttelijöiksi, niin elokuvan katsominen ei tuntunut etukäteen mitenkään raskaalta. Aloittaminen vain oli tällä kerralla hankalaa.

    Alku oli hieman hitaan oloinen, mutta puolivälin paikkeilla huomasin seuraavani elokuvaa jo ihan kunnolla. Tässä oli syynä yksinkertaisesti se, että elokuvassa oli paljon pieniä ja kivoja yksityiskohtia. Heti alussa oli hauska huomata että nimilistassa oli päällekkäin nimet Frank ja Miller, josta ainakin minä sain tyydytystä sen bpngatessani, hehe.

    Muita kivoja yksityiskohtia tarjosivat sitten lukuisat sivuhahmot, parhaimpana hömelö butler, jolla tuntui olevan vaikeuksia suunnistaa isäntiensä kartanossa. Varsin sympaattinen hahmo kerta kaikkiaaan.

    Palinin ja Smithin rakkaustarina oli ihan kiva ja kerrankin oli mukavaa kun ei sitä lopun rakkauden löytymistä alleviivattu. Eipä siinä 11 vuoden suhteessa Palinin ja tulevan vaimon välillä tainnut olla oikein mitään, joten sen suhteen kariutuminen ei harmittanut ketään.

    Elokuvassa oli mielestäni saatu aika hyvin 1900-luvun alun henki hyvin esille. Vanhat vaatteet, uskottavan näköiset kartanot ja slummit, sekä oikein vanha höyrykonekin oli löytynyt elokuvaa varten.

    Pisteyttäessäni elouvia en vertaile edellisiin, enkä edes muistelekaan että mitä arvosanoja olen antanut. Päätän pisteet sen katsomisehetken fiiliksien mukaan. Nyt oli hyvä fiilis, jonka mukaan annankin elokuvalle pisteet 3/5

    Voisinpa joskus katsoa uudelleenkin.

    VastaaPoista
  6. Ai niin, ja niihin kysymyksiin vastaten. Hauskin kohtaus oli varmastikin hovimestarin eksymiset kartanossa. Kyllähän sen kuolleen miehen vaimon tokaisukin nauratti kivasti: "He has never done it before!"

    Elokuvasta jäi mieleen parhaiten se, että mitenkä laatunäyttelijöitä britit oikein ovatkaan. Ei ole suomalaisilla puupökkelöillä mitään mahdollisuuksia samaan luontevuuteen mitä britit esittää vaikkapa ylhäisen jäykissä rooleissakin.

    VastaaPoista
  7. Saatiin viimein katsottua. On ollut niin kiireistä, että leffaketjukin on joutunut odottamaan.

    Elokuva oli ihan hyvä, vaikka monet olivatkin vaiintaani haukkuneet etukäteen... Valitsin elokuvan ihan näyttelijöiden perusteella, lähinnä Palin:in. Arvasinkin että brittikomedia ei aukene kaikille ja vaatii keskittymistä, että kuulee/ymmärtää kaikki vitsit ja pysyy näinollen myös juonessa mukana. Itse en ainakaan löytänyt elokuvaan tekstejä, mutta melko hyvin pysyin mukana.

    Mukana oli useitakin hauskoja letkautuksia, jotka saivat hymyilemään ja muutamat jopa nauramaan. Hauskinta oli juurikin se hovimestarin eksyminen ja unohtelu. Varsinkin se, kun hän lukitsi itsensä ulos.
    Brittielokuvissa näyttelijät ja henkilöhahmot ovat yleensä aitoja ja sellaisia tavallisen ihmisen näköisiä. Se on kivaa!

    Kyllä tämä perinteiset nykykomediat voittaa ilman muuta.
    Pisteet: 3/5

    VastaaPoista
  8. En oikein pääse sisälle ihan tällaisiin brittikomedioihin. Tuntu aivan liian pitkältä ja olis tehnyt mieli jättää leffa kesken. Väkisin loppuun asti kuitenkin katsottiin ja hauskinta kohtausta joutu miettimään väkisin, mutta jos joku pitää mainita niin hovimestari kohtaukset, tosin nekään eivät erityisemmin naurattaneet

    Joillekin tän tyyliset leffat toimii mutta mulle ei. Leffasta jäi mieleen hovimestari ja ettei juoni meinannut pysyä kasassa.
    0.5/5

    VastaaPoista
  9. Ei mikään britti komedian mestariteos mutta yllättävän hauska, huutonauruja ei saa mutta jotain pientä kumminkin. Ja Brittinäyttelijöiden Who´s who ehdottomasti, puolituttuja ja tuttuja naamoja vilisee paljon. Hauskimmasta kohtauksesta en tiedä, tasaisuus on siinä mielessä ongelma, mutta koko homman perusidea naisiin menevästä "hengenmiehestä" toimii, lopun humalaisten metsästys reissu on valitettavan totuuden mukainen ainakin Suomen maassa ja kyllähän hovimestari jää mieleen. Ja tietty edeltäjän kuolema kesken antaumuksellisen paasauksen.

    2,5/5

    VastaaPoista
  10. Pieniä hymyntapaisia englantilaisen huumorin ystävänä tämä kirvoitti, ei enempää. Ihan hauska perusajatus mutta dialogiin olisi voinut panostaa enemmän, myös tarinankerronta oli kuin Sydämmen asialla-sarjasta... Todella hauskoja kohtia ei ollut, mutta esimerkiksi hovimestarin kohellukset sekä papin teennäinen pyhyys oli ihan hauskaa.

    3/5

    VastaaPoista